Otsikko on sama, kuin Aapon blogin tämän vuoden ensimmäisessä postauksessa. Tämä on tälle vuodelle ensimmäinen postaus, joten otsikko kelpaa hyvin edelleenkin. Ja tosiaan, onhan uusi vuosi tuonut mukanaan uudet kujeet. Paljonkin uusia kujeita.

Aloitetaan postaus Tuusulasta, eilen pääsin käymään taas pitkästä aikaa Aapon emän, Marin selässä. Viimeksi olen siellä ollut silloin, kun Aapo oli ihan maitovarsa, toukokuussa 2009 siis. Mari oli kiva, yksi tallin pikkutytöistä sanoi, ettei uskalla mennä sillä, kun hyppii pystyyn, joten minähän sinne sitten kiipesin. Hassua oli kyllä mennä, koska meillä oli satula ja normisuitset, itse kun tykkään, että Mari toimii parhaiten hackamorella ja ilman satulaa. Itselläni oli kypärä, turvaliivi, raippa, tuuli/sadehousut ja normi jodhpurit. Yleensä Marilla ratsastaessa on ollut Lacosten tennarit, ratsihousut ja noh, niin, ei muuta. Parisenkymmentä minuuttia touhuttiin käynnissä ja ravissa, Mari oli oikein eteneväinen ja kiva, eikä edes yrittänyt nousta pystyyn. Pukittaa se kyllä yritti, ja päätään kovasti meinasi ravatessa laskea alas, ei painanut kädelle, mutta yritti laskea päätään pukitustyyliin. Seuraavan kerran, kun Marin selkään kiipeän, pitää kysyä saako mennä ilman satulaa ja hackamoreilla. Tai ehkäpä Marille voisi kokeilla kuolaimettomia, joko bitless brideja tai lg bridlejä. Olisikohan tallilla yksiäkään kuolaimettomia, Marille kun olisi kiva kokeilla sellaisia...

Gibbenin kanssa olen miltei yksin nyt tämän helmikuun. Taino, en yksin. Buba, Gibbenin omistaja, on reissussa, ja meitä on pieni porukka, joka huolehtii Gibbenistä koko helmikuun ajan. Itse hoidan aina keskiviikkoisin, Gibbenin toinen hoitaja Sara hoitaa ainakin kolmesti, ellei neljästi, tallikaverini Anna taitaa hoitaa kahdesti. Lisäksi Gibbeniä ratsastaa Takku-tamman omistaja Susu. Itseasiassa, Gibbenillä on keskiviikkoisin aina kaksi ihmistä, kun minä teen ruuat ja kävelytän ja sitten Susu vielä ratsastaa illalla. Mutta eihän se siitä rikki mene, on tyytyväinen vain, kun saa liikkua vähän enempi. Gibben on kyllä hieno vanha ukkeli.

Uuden vuoden myötä olen taas aloittanut Tintin vuokraamisen. Kerran viikossa käyn, maastoilemassa tai tuuppailemassa koulua. Nyt on kahdesti tuupattu, Tintti oli molemmilla kerroilla kiva. Ekalla kerralla se oli aivan SUPER, toisella meinasi olla vähän turhan virkkuukoukkuna kulkeva ompelukone. Muuten Tintti on ollut kiva. Nyt tuli toive, että mentäisi maastoon seuraavalla kerralla, mutta saa nähdä mennäänkö ihan kunnon maastolenkkiä, kun kuitenkin todennäköisesti on tuo oma mies mukana, niin ei sitä viitsi kävelyttää liikaa, kun itse istuisi vain selässä. Ehkä alkuun vähän köpöttelyä ja sitten tuuppaamaan ja sitten taas köpöttelyä. Tintti varmaan tykkäisi kovastikin. 

Aapollekin kuuluu hyvää, ori on tullut uhmaikään ja alkaa olemaan vähän haastava toisinaan. Nyt on sellainen kausi, että välillä on todella hyviä päiviä, poni käyttäytyy niinkuin sen on tottunut käyttäytyvän. Välillä kuitenkin on niitä päiviä, ettei sen kanssa meinaa hermo kestää, riekkuu ja testailee minkä kerkiää. Siksi meillä onkin otettu tavaksi harjoitella käytöstapoja jatkuvasti, kaikkeen turhaan temppuiluun puututaan jo siinä vaiheessa, kun ponin huomaa edes ajattelevan kenkkuilua. Kaikkien turvallisuuden vuoksi ponille on ostettu nyt ketjunaru, sen verran osaa taluttaessa reuhtoa tuo pieni poni.