Tintti on osoittautunut kyllä todelliseksi kultakimpaleeksi. Perjantaina kun oli vuokrauspäiväni, mentiin ensin rento maastolenkki Susun ja Takun kanssa. Tintti oli maastossa hienosti, meni jopa ravissa eteenpäin hyvin, kun en antanut nostaa omia aikojaan laukkaa. Sieltä sitten tuli sellaista kunnon monté-ravia, kun pysyttiin hienosti laukkaavan Takun perässä. Maastossa Tintti oli oikein hyvätapainen, energinen ja miellyttävä. Oli vain hassua mennä maastossa kouluvermeillä, kun yleensä maastoillaan estekamoilla. Nyt oltiin kuitenkin menossa vielä kentällekin.

Tultiin sitten maastosta ja suuntasin Tintin kanssa kentälle. Poni oli TOSI hieno, meni kauniisti ja kevyesti. Oli pakko sitten tietty mennä tyhjään maneesiin katsomaan, että onko se poni oikeasti  niin hieno, kuin miltä se tuntuu. Ja olihan se, niin paljoa eivät maneesin peilit voi valehdella. Harmillista vain, Anna ei taaskaan päässyt tulemaan kameran kanssa kentän laidalle sen vertaa, että olisi saanut kuvia. Vielä jonain päivänä niitä kuvia kyllä tulee! Sen lupaan, ainakin itselleni.

Lauantaina käväisin myös tallilla, tällä kertaa oli Gibben-päivä. Poitsu oli ihan naatti, kun  tulin, vaikka oli saanut olla sisällä viileässä koko päivän. Eipä muuta kuin ruuat poitsulle eteen ja paljon vettä niihin sekaan. Annoin Gibbenin olla vielä sisällä, ja menin putsailemaan Titin karsinan, kun sen olin luvannut putsata. Kävin myös ihastelemassa tallinpitäjämme tuntiponeja, ja kun Sary totesi, että yksi hänen uusista tuntiponeistaan, Elmer tarvitsisi vielä ratsastaa, sanoin voivani uhrautua, jos ei ketään muuta löydy. Niin sitten sain lähteä Elmerin kanssa maastoon, kun mukana oli matkassa Sanna ja Greta sekä Eemi ja Fiksu.

Eemi johti Fiksulla joukkoa, Sanna oli Gretan kanssa keskellä ja minä taistelin sitten Elmerin kanssa viimeisenä. Pieni poniruuna olisi kovasti tahtonut olla ensimmäinen. Huomasin heti alkuun, että jos liikaa pidättää kädellä, heittää Elmer pään ylös, pohkeesta menee eteen ihan kevyesti ja hidastaa hyvin istunnalla myös. Siis varsin istuntapainotteinen poni. Käytiin vetämässä kunnon lenkki ja rämmittiin jopa metsässäkin, Elmer osoittautui varsin varmajalkaiseksi ja maastovarmaksi poniksi. Se ei pelännyt mitään, vaikka vähän piti kyttäillä metsässä kaatuneiden puiden juurakoita, jotka olivat jo vuosien varrella sammaloituneet. Elmer osoittautui myös varsin miellyttäväksi muutenkin. Ravi oli varsin ponimaista, sellaista ompelukonemeininkiä, mutta eteni hyvin ja poni todella liikkui! Laukassakin se oli ihana, se suorastaan räjähti käsiin ja pysyi hienosti itseään paljon isompien heppojen tahdissa. Tallilla piti tietysti tallinpitäjälle hehkuttaa Elmeriä, sen hienoutta ja mahtavuutta. Ja heitinpä ilmaan ehdotuksen, että voisin haluta pikkupojan ostaa, hinnaksi Sary sanoi 1700e, ei mikään paha hinta ponista, joka tosin on pieni, mutta joka on varsin mukava ratsastaa ja hoitaa. Vähän ponimaiseen tapaan itsepäinen, mutta pitäähän nyt ponilla luonnetta olla!

Illalla vielä hoitelin Gibbenin sitten, tein iltaruoat, annoin ne poitsulle ja käytiin kävelemässä vähän. Yöksi pappa pääsi taas ulos, päivällä kun se vetää itsensä aivan hikeen pihalla. Gibben kuitenkin virkistyi kun pääsi ulos viileään, ja kovin tyytyväisenä se jäikin ulos. Pitkä päivä jäi taakse. Ensi viikolla uudestaan tallille, ja ensi viikolla myös on edessä kuvausreissu Laaksolla!