Nyt on ensimmäiset kaksi vuokrauskertaa Tintti-suokin kanssa takana. Ensimmäistä kertaa ihan virallisesti vuokraamassa kävin perjantaina 18.6. ja silloin työskenneltiinkin kivassa auringonpaisteessa. Alkuun käytiin vajaa puolentunnin maastolenkki ravipätkällä ja sitten touhuttiinkin kentällä oikein urakalla. Alkuun vain mentiin ihan itseksemme, hömpäteltiin ja vähän reviteltiinkin. Poni oli innoissaan ja niin oli ratsastajakin. Varsin hienoa oli, kun neiti alkoi rentoutumaan.

Jossain vaiheessa kentälle sitten tuli muitakin ratsastajia, ja heitinkin ilmaan ehdotuksen muille, että näyttäisivät meille kouluratsastusta, kun itse emme sitä vielä hallitse. Olinhan vasta toista kertaa kunnolla Tintin selässä! No eräs nainen sitten sanoi, ettei kyseisellä hevosella, johon poikansa ehdotti vaihtoa. Ei suostunut, mutta antoi minulle itselleni sitten vinkkejä. Ja ai että kun tulin iloiseksi. Muutamalla pienellä vinkillä alkoi työskentely sujumaan, ja hiljalleen alkoi Tinttikin käyttää takaosaansa käynnissä paremmin. Vautsi mikä tunne!

Seuraavan kerran kävinkin heti seuraavana päivänä, ja oli kyllä mahdottoman kiva mennä tallille ja päästä touhuilemaan ponin kanssa, vaikka satoikin. Ensin tein tavanomaiset hommat - putsasin kopin ja laitoin sen iltakuntoon, ruokia myöten. Sen jälkeen olikin aika ottaa poni käsittelyyn - siis kamat ensin harjauspuomille (tallissa oli ruuhkaa) ja sitten poni puomiin kiinni. Kamppeet kuntoon ja selkään. Maneesissa harjoiteltiin tätä Kouluratsastusta tällä kertaa ihan itseksemme, onneksi maneesissa on peilit. Alkuun piti vähän päästellä taas, jotta tikittävä aikapommi saatiin rauhallisemmaksi, mutta parien alkulaukkojen jälkeen Tintti oli taas hieno, kun käynnissä alkoi sujumaan oikeasti hienosti jo takaosan käyttö, päätin kokeilla ravissakin. Kevyessä ravissa sujui suhteellisen hyvin, ongelmana oli vain se, että kevennellessäni en kunnolla tuntenut muutosta. Niin sitten istuin alas harjoitusraviin, ja tunsin muutokset. Välillä annoin Tintin mennä pitkänä, ja sitten otin taas takaosan käyttöön - huomasin muutoksia. Oli hieno tunne, ja Tintti saikin paljon kehuja. Hieno pieni suokkiponi.

Tällä viikolla on sunnuntaina tiedossa taas Tintti-päivä, sitä ennen on perjantaina Gibbenin hoitelua tiedossa. Viime perjantainakin oli Gibbenin hoitoa, ja silloin touhuilimme Gibbenin kanssa kentällä harjoittaen taas pitkästä aikaa kapsonityöskentelyä. Käynnissä Gibben oli oikein halukas tekemään töitä, oma tyyni itsensä, mutta ravia ei olisi millään tahtonut nostaa. Jaloissa ei kyllä näkynyt tai tuntunut mitään, ja ongelma oli vain toispuoleinen. Jääräpäinen vanhaherra kun on, niin saattoi olla vain kiukutteluakin kyseessä, kun topakalla käskyllä herra suostui ne vaaditut viisi askelta ottamaan. Hieno Gibben.

Lauantaina oli Gibbenin omistaja sitten tallilla, kun Tintin kanssa olin touhuamassa. valitettavasti emme sattuneet samaan aikaan maneesiin, kun Gibbenin omistaja kerran Gibbenillä ratsasti. Se on jotain varsin omalaatuista katsottavaa, entinen laukkuri-kenttäheppa kiitää innoissaan ja varsin motivoituneena pitkin kenttää, mutta ai että miten hienosti osaa vanha herra itsensä kantaa, kun omistajansa sen ratsastaa. Siinä on kieltämättä erittäin hieno hevonen, vaikka ikää jo onkin melkoisen paljon.

Tallikaverini Anna on valitettavasti tällä hetkellä Ypäjällä leirillä, mikä harmittaa minua itseäni suunnattomasti. Perjantaista voi tulla varsin tylsä tallipäivä, kun ei ole ketään kaveria, kuka voisi tulla kuvaamaan, kun Gibbenin kanssa touhutaan. Olisi niin hirmuisen kiva, jos joku kuvaisi. Kameraani en kuitenkaan valitettavasti kovin monen käsiin luovuta. Sattuneista syistä. Kovin moni kun ei ole halukas etsimään tilalle toista samanlaista järjestelmäkameraa. jonka pitäisi olla samankuntoinen kuin omani, siis vajaa vuoden vanha ja täysin ehjä. Noh, ehkäpä tätä synkeää hetkeä piristää kuitenkin ajatus siitä, että Tintin omistaja on lähdössä Takku-puokin omistajan kanssa torstaina Laaksolle tykittämään. Saa nähdä miten iso Takku ja pieni Tintti intoutuvat kilpailemaan keskenään Laakson suurella kentällä. Sitä on tietenkin pakko päästä kuvailemaan kameran kanssa. Toinen kun on vasta hiljalleen taas saanut liikkua kunnolla, ja toinen on oikein timmissä kunnossa.