Tänään oli tallilla oikea hyttysten täyteinen päivä. Olin reippaana tallilla jo aamu yhdeksän jälkeen, sillä seurauksella, että tarhasin itse Gibbenin, tai siis vein laitumelle, ja sitten aloin pitämään Annalle seuraa. Tyhjättiin yhdessä Tintin ja Takun kopit, kun ne joutuivat remonttiin ja sitten valokuvailin paljon. Aurinkoakin tuli otettua, mikä on sinällään saavutus, että vaikka väsytti, en nukahtanut aurinkoon enkä polttanut itseäni kovinkaan kummoisesti.

Iltapäivän puolella nappasin Tintin ja lähdin Karkki-ponin omistajan Tiian kanssa maastoon. Lähdettiin käymään lammella, jossa voi kahlailla ja kevyesti käsittääkseni uiskennellakin (tosin vesi vaikutti todella matalalta). Matkalla oli PALJON hyttysiä ja muita ötököitä, ja Tintti oli ihan menotuulella, kun Karkki meni edellä. Jossain vaiheessa matkaa tuli eteen myös osin kaatunut puu, jonka alitse Karkki ja Tiia mahtuivat juuri ja juuri, mutta Karkkia parisen senttiä korkeampi Tintti ei mahtunut ratsastajan kanssa. Ensin tuli täystörmäys puun kanssa ja sitten yritettiin väkisin tunkea ratsastajan kielloista huolimatta. Siinä sitä tuntui jo siltä, että kohta täältä tullaan tippuen alas, kun toinen jalkkari tippui ja ponin ryysimisen vuoksi olin itse jossain satulan takakaaren takana, ainakin osittain. Ei muuta kuin jalkautuminen ja ponin talutus puun alitse sitten ratkaisuksi. Kättä koristaa törmäilyn ja tunkemisen seurauksena kauniit pikkuarvet ja pieni turvotus sekä kosketusarkuus. Matka kuitenkin jatkui varsin ongelmitta, seikkailtiin ja mentiin syvemmälle metsään. Tintti oli varsin ihastuttava, se kun on niin varma ja luotettava, vaikkei pahemmin jalkoihinsa katsokaan...

Lammelle mennessä piti myös ylittää kaksi pientä puusiltaa, Tintti meni silloista yli varmasti ja kovalla kolinalla. Pieni ADHD tohotti vain kaverin perään. Itse lammella Tintti oli varsin hämillään, se oli kuin pieni hiekkaranta. Pyysin Tinttiä menemään rantaan ja suhteellisen lähelle se vettä menikin. En kuitenkaan viitsinyt yrittää edes pakottaa tai painostaa tammaa veteen. Kunhan katseltiin vain. Karkki seisoi ylempänä rinteessä ja katseli. Tiian mukaan voisi mennä muuten veteen, mutta Karkki tahtoo aina piehtaroimaan ja uimaan vedessä, joten se on haasteellista, kun satula pitäisi ottaa pois ja niin päin pois. Tintti oli vähän varuillaan kyllä siinä veden ääressä, mutta kyllä se nätisti siinä rannassa seisoi ja katsoi vettä korvat töttörööllä.

Takaisin matka sujui rauhallisemmissa merkeissä, Tintti oli edelleen vauhti päällä, kun joutui olemaan perähevosena, mutta kyllähän se siinäkin meni, vaikkakin vähän Karkin hännässä kiinni. Siinä vaiheessa, kun tunnistin paikkoja sen verran, että tiesin kaatuneen puun olevan lähellä, pysäytin ja tulin alas selästä. Talutin ponin taas puun alitse, nostaen vähän sitä samalla, jotta varmasti mahtuu satulakin kunnolla, tulomatkalla kun vähän sai takakaari kevyttä osumaa. Naarmuja ei onneksi tullut, ainakaan huomattavia. Sitten sopivassa mahdollisimman kasvittomassa kohdassa takaisin pyörivän ponin selkään ja poni kuriin. Sitten sai matka jatkua.

Kun oltiin melkein kotiin jo päästy, päätettiin ravata pellonreunuspätkä. Tintti oli edellä, ja Tiia huuteli Karkin yrittävän kokoajan laukalle. Totesin, että otetaan vain laukkapätkä. Tullessa jo olin havainnut pohjan olevan sen verran tasainen, että siinä laukata voisi. Niin sitten laukattiin pellonreunuspätkä, miltei kilpailumeiningillä, kun Karkki meni Tintistä ohitse! Ihan kotitallin nurkilla sitten päätettiin käydä vielä yhdellä peltotiellä vetämässä laukkapätkät, kun ponit niin tykkäsivät, ja niinhän sinne mentiin. Ja voi että miten ponit menivät LUJAA! Koskaan ollut sellaisessa kyydissä. Tintin jalat vain kauhoivat lisää ja lisää vauhtia ja tuulen voimasta mulla lähti kypäräkin omille teilleen melkein, Jäi se onneksi päähän, mutta vähän heikosti. Täytyy ottaa toinen kypärä aina maastoilupäivinä mukaan - niitä kun on kaksi, toinen soveltuu kenttätyöskentelyyn, jos kampaus on sopiva ja toinen sitten miten vain, jos saa varmistettua ettei se tule silmille. Pitäisi varmaan ostaa uusi ja sopivampi...

Gibbenin kanssa touhuilin ihan rennosti, annoin ruuat, harjailin ja sitten lähdettiin tyhjän Biomet -purkin kanssa keräämään mansikoita ja Gibben sai syödä apiloita samalla. Puolisen tuntia ulkoiltiin yhdessä ja sitten Gibben pääsi iltaruuille koppiin. Gibben pääseekin laitumelle lauantaina, joten sitten tulee kahden viikon taukoa Gibbenistä, onneksi on Tintti, niin ei ihan tule vieroitusoireita hepoista, mutta Gibbenistä voi tulla. Tänäänkin se oli niin herttainen, kun tallille tullessani se hirnahti kovaan ääneen karsinastaan ja katseli suoraan kohti. Eväsomenahan pojan kanssa piti sitten jakaa, kun se oli niin herttainen.