Niinisalon kisaviikonloppu on takanapäin ja sieltä selvittiin hengissä kotiin, ellei muutamia sotavahinkoja lasketa - nimittäin hyttysten ja paarmojen puremia. Mukavaa oli, ja kotimatka tehtiin väsyneissä merkeissä - popittaen Green Daytä. Tintti oli väsynyt ja matkusti koko matkan rauhakseen, mukavaa. Niinisalossa Tintistä kuoriutui todellinen vesipeto, kun vähän pääsi rannassa käymään. Neiti tosiaan ui. Ja kuviakin saatiin. Voi että kun oli niin vietävän suloinen veijari, kun turpansa laski veteen ja sitten se meni. Korvat ja silmät vain näkyi.

Kotitallilla huomattiin, ettei oltu ainoat reissusta palanneet, Gibbenkin oli palannut kotiin päivän verran etuajassa! Valitettavaa vain, pappa oli aivan haavoilla ja mahassa oli iso ötököiden puremista turvonnut patti. No eipä siinä, keräiltiin sitten kamat autosta, hoidettiin poni pois, ja päästiin vähän vaille kymmenen illalla lähtemään tallilta. Keksittiinpä sitten Tintin omistajan kanssa vielä lähteä vähän illanviettoon, joten noin kello yhden maissa löydettiin itsemme Kaisaniemestä, Molly Malonesista. Ja hauskaa oli, seuraan tarttui kaikki kummajaiset.

Keskiviikkona oli edessä Gibbenin hoitelupäivä. Valitettavasti oltuani edellisen yön töissä, nukuin hieman liian pitkään ja ei siellä tallilla paljoa ehtinyt olla. Gibben laitsalta Henkan kanssa pois, ruunat tarhoihinsa ja sitten Gibbenille ruokia tekemään. Ruokien turvotessa lukaisin hoito-ohjeet Gibbenin haavereille, ja yritin parhaani mukaan ne sisäistää. Ruokien turvottua suuntasinkin sitten harjapakin ja ruokien kanssa Gibbenin tarhaan, ja harjailin poitsun samalla, kun se söi. Haaverit tuli hoideltua pikiöljyllä, ja heppaan laitettua lisää ötökkämyrkkyä. Valitettavasti meinasi tulla kiirus kuitenkin ja piti kiireenvilkkaa lähteä polkemaan takaisin kotiin. Gibbenille tuli siis sanottua enää heipat, ja seuraavan aamun aamuruuat laitettua valmiiksi. Ensi viikolla sitten paremmalla ajalla touhuilua.

Heti torstaina olin taas tallilla, tällä kertaa Tintin kanssa touhuamassa. Pikaisesti putsasin karsinan ja laitoin ruuat, jonka jälkeen aloinkin keräilemään ponin kamppeita harjauspuomille. Kun kamat oli puomilla, poni tarhasta ja käsittelyyn. Tintti seisoi yllättävän nätisti, mitä nyt onnistui kertaalleen avaamaan narun solmusta, vähän löysäystä naruun ja uudelleen kiinni, niin poni oli tyytyväinen. Sitten heitettiinkin ponille kamppeet niskaan ja ratsastaja selkään. Alkukäppäilyt käytiin tekemässä maastossa, niinkuin me taidetaan Tintin kanssa aina tehdä. Sen jälkeen sitten kentälle vähän koulua vääntämään, ja ai että kun poni oli hieno! Hyvin pienin avuin sen sai ottamaan takaosaa alle ja myötäämään edestä, taas tuntui ihan siltä, kuin poni olisi kasvanut ainakin sen kolme senttiä korkeutta lisää! Ja muutenkin poni oli todella hieno, se nosti laukat nätisti, ravasi ja käveli oikeasti hyvin, eikä ollut vänkyrä, vaan hieno. Harmillista vain, että aina kun poni on hieno, ei ole ketään kentän laidalla valokuvaamassa. Mutta pääasia on, että itse tiedän miltä se tuntui ja miten se meni, ja se riittää.